Kinky: mieltymys, identiteetti, seksuaalivähemmistö

”Kinky” ei ole terminä vakiintunut ja itse olen ehkä hiukan kummajainen tutkijoiden joukossa, koska puhun kinkystä siinä missä suurin osa tutkijoista tuntuu puhuvan sadomasokismista tai BDSM:stä. Kinky saatetaankin toisinaan mieltää adjektiiviksi, jolla kuvaillaan vähän villimpää seksiä. Koenkin tarpeelliseksi vähän valottaa mitä kaikkea itse miellän sisältyvän tuohon termiin.

BDSM-lyhenne muodostuu sanoista bondage, discipline, Dominance/submissiveness, ja sadism/masochism. Eli siihen sisältyvät niin sidonta kuin erilaiset kuritus-, valta-, sekä kipumieltymyksetkin. Tätä kaikkea ympäröi konsensuaalisuuden käsite, eli aktiivisen suostumuksen osoitus kaikilta BDSM-leikin, tai -session osapuolilta. BDSM-käsite jättää kuitenkin ulkopuolelleen paljon kinkyksi mieltämiäni asioita, kuten vaikkapa fetisismin, tai ekshibitionismin. Siksi käytän itse termiä kinky ja lisäksi jätän termin tarkemman rajaamisen avoimeksi.

Mielestäni kinkyä määrittää parhaiten kolme tekijää:

  1. kinky on jotakin epänormatiivista, jotain totutusta poikkeavaa, tai jotakin, mitä pidetään kummallisena
  2. kinkyyn liittyy konsensuaalisuus, eli se, että siitä on kommunikoitu, mitä toinen haluaa, missä menevät rajat, ja että näitä rajoja kunnioitetaan
  3. kinky saattaa liittyä seksiin, tai olla seksuaalista, mutta ei ole sitä välttämättä

Kinky ei siis ole pelkkää maustetta makuuhuoneessa, vaan siihen liittyy usein myös laajempia merkityksiä. Joidenkin tutkijoiden mielestä kinkyä (tai BDSM:ää) kuvaa se, että se on symbolista ja BDSM:n merkitykset syntyvät omissa sosiaalisissa yhteyksissään (1). Toisinsanoen, kinkystä tulee kinkyä tietyssä tilanteessa niiden ihmisten ajatuksissa, jotka kinkyä harrastavat. Pervous on kuin onkin ihmisen korvien välissä.

Kinkyn vastakohtana puhutaan usein vaniljasta: joku ihminen voi olla vanilja, tai seksi voi olla vaniljaista. Toisinaan vaniljan erottaakin kinkystä vain se korvien välissä oleva. Siinä missä vaniljapariskunnalle on muodostunut tapa siitä, että toinen keittää aina aamukahvin, saattaa kinkypariskunnalla tämä olla ääneen keskusteltu ja neuvoteltu tapa osoittaa submissiivisuutta tai dominanssia toista osapuolta kohtaan. Kyseessä on molemmissa tapauksissa palveluksen tekeminen toiselle. Siinä missä vaniljasuhteessa omistautumisen merkiksi puetaan sormeen ohut metallinen rengas, kinkyssä suhteessa sitoumusta toiseen voi symboloida kaulapanta. Kinkyn ja vaniljan ero on siis toisinaan hiuksen hieno ja ero on siinä, minkälaisia symbolisia merkityksiä tietyille teoille annetaan.

Kinky voi olla yksilölle identiteetti, joka on saattanut olla olemassa jo nuoresta saakka. Identiteettinä kinky voi olla jopa tärkeämpi kuin sukupuoleen kohdistuva seksuaali-identiteetti. Tästä aiheesta on kirjoittanut ainakin Brandy L. Simula (2), joka toteaa, että joillekin oikealla tavalla kinkyn kumppanin löytäminen on ensisijainen tarve, ja sukupuoli vasta sen toissijainen tekijä. Joskus olen kuullut myös, että tietystä sukupuolesta viehättyminen mielletään fetissiksi. Samoin myös vaikkapa sellaiset mieltymykset kuten vaikkapa kumppanin tietty pituus, hiusten väri tai tulotaso voidaan nähdä fetisseinä, jotka tekevät tietystä henkilöstä meille kiinnostavan tai kiihottavan.

Koska kinkyys voi olla ihmistä ensisijaisesti määrittävä seksuaali-identiteetti, ja mieltymys huomataan usein jo nuorena, mielestäni kinkystä voidaan puhua seksuaalivähemmistönä. Kinkyyn ei kohdistu vastaavaa systemaattista sortoa, kuten vaikkapa homoseksuaalisuuteen, mutta mielestäni näitä kahta ei tulisikaan verrata toisiinsa. Kinky ei ole vain jokin mieltymys sen jonkin oikeamman seksuaali-identiteen päälle. Kinky ei myöskään ole sukupuolivähemmistö sorron kautta, vaan pikemminkin siksi, että identiteettinä ja seksuaalisuutena kinkyt ovat yhteiskunnassa vähemmistössä – kinkyjä on tutkimusten mukaan vähemmän kuin vaniljoja.

Lisäksi kinkyyn liittyy yhteiskunnassa stigma, se on väärinymmärretty seksuaalisuuden muoto. Useat tutkijat toteavat kinkyjen kohtaavaan syrjintää tai eriarvoista kohtelua esimerkiksi lääkärissä tai mielenterveyspalveluissa, sekä työpaikoilla, tai juridisissa yhteyksissä. Sadomasokismi ja erilaiset fetisismin muodot poistettiin Suomessa ICD-10 -tautiluokituksesta vuonna 2011, jota ennen ne siis luokiteltiin sairauksiksi. Toivoisinkin, että kinkystä olisi asiallista tietoa esimerkiksi terveyspalveluissa, ja asiallisempia esityksiä mediassa ja populaarikulttuurissa sen sijaan, että kinky nähdään hyperseksualisoituna mieltymyksenä, tai toisaalta vitsinä, väkivaltana, tai traumojen seurauksena. Kun BDSM:ää harjoittavia ihmisiä on tutkittu, on todettu, että he ovat muihin verrattuna mm. vähemmän neuroottisia, avoimempia uudelle, ja kokevat voivansa paremmin kuin muu väestö (3). Myös omassa aineistossani kinkyys näyttäytyy voimavarana, arkisena piristyksenä ja jopa ylpeyden aiheena.

Käytettyä kirjallisuutta:

1) Weinberg, Thomas (2006). Sadomasochism and the social sciences: A review of the sociological and social psychological literature. Journal of Homosexuality, 50, 17-40.

Simula, Brandy L. (2017): “A Different Economy of Bodies and Pleasures”?: Differentiating and Evaluating Sex and Sexual BDSM Experiences, Journal of Homosexuality

2) Simula, Brandy L. (2015): ”Give me a dominant of any gender over any kind of non-dominant.” Sexual orientation beyond gender. Teoksessa Thomas S. Weinberg ja Staci Newmahr (toim.): Selves, Symbols and Sexualities. An Interactionist Anthology. Los Angeles: Sage, 163–181.

3) Wismeijer, Andreas A.J. ja Assen, Marcel A.L.M. van. 2013. “Psychological Characteristics of BDSM Practitioners”. The Journal of Sexual Medicine: 10(8), s. 1943–1952.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s