Säädytön ja seksualisoitu: Onko ok jos on kinky?

Häkki, eli Helsingin akateemiset kinkyt ry kirjoitti blogitekstissään siitä, kuinka esimerkiksi verkkokauppaan käytetty yritys, Holvi, oli sulkenut palvelunsa yhdistykseltä. Muutkin suomalaiset kinky-yhdistykset kertoivat samaa. Holvin edustaja perusteli Twitterissä päätöstä säännöillään, joiden mukaan he eivät ole tekemissä tahojen kanssa, jotka ovat “obscene” tai “sexually oriented”. Holvin edustaja lisäksi kieltäytyi ottamasta kantaa “yksittäistapauksiin”, mikä kuulosti sinänsä erikoiselta, kun näitä hyvin samankaltaisia “yksittäistapauksia” oli useampia.

Oliko kyse siitä, että Holvissa ei ihan ymmärretty mitä kinky-yhdistykset tekevät? Ne kun eivät myy seksipalveluja, eivätkä toimi voittoa tavoitellakseen. Kinky-yhdistykset järjestävät jäsenilleen tapahtumia, joissa voidaan vaikkapa pitää työpaja turvallisesta sitomisesta tai opetellaan tekemään kumista asusteita. Yhdistykset saattavat lisäksi myydä vaikkapa piiskoja tai Häkin tapauksessa köysileikkureita – jälleen, turvallisemman kinkyn harrastamiseen.

Obscene (hävytön, säädytön) sen sijaan on tulkinnanvaraisempi termi ja voidaankin pohtia kuka sen Holvissa määrittelee. Toimiiko Holvi moraalinvartijana, etteivät aikuiset ihmiset pääsisi puuhastelemaan toistensa kanssa mitään säädytöntä?

Säädyttömyys herätti keskustelua myös Twitterissä: tarvitseeko kinkyyn liittyvä keskustelu sisältövaroitukset? Huolta aiheutti kinkyn tuominen ihmisten silmien eteen, jotka eivät ole antaneet sille suostumustaan. Tämä pelko tuntui nousevan heti, kun esille tuotiin kinkyjen kokema syrjintä. Keskustelu käännettiin syrjittyjen kertomuksesta ulkopuolisten kokemukseen: syrjinnän olemassaolo kiellettiin, siitä puhuminen haluttiin vaientaa ja vedottiin jopa lasten hyvinvointiin.

Keskustelu alkoi kuulostaa hämmentävän tutulta. Samalla oltiin vahvasti sitä mieltä, että kinkyjen kokemaa syrjintää ei voi rinnastaa HLBTIQA+ -ihmisten syrjintään. Ehkä jossain määrin kuitenkin voi. Kinkyä ei tarvitse rinnastaa tai verrata vaikkapa homoseksuaalisuuteen. Sitä voidaan käsitellä omana ilmiönään, ja samaan aikaan voidaan puhua eri ryhmiin kohdistuvista erilaisista sorron muodoista. Mutta jos edes somessa kinkystä ei saisi lainkaan puhua, eikö se ole juuri sitä samaa “don’t ask, don’t tell” -politiikkaa á la Venäjän homopropagandalaki ja USA:n armeija, jota käytetään hiljentämään vähemmistöjä?!

Twitter-keskustelussa, joka lähti Holvin toiminnan kritisoinnista, päädyttiin vaatimaan sisältövaroituksia koko kinky-teemasta puhumiselle, ettei kenenkään tarvitse nähdä sisältöä, jota ei halua nähdä. Keskustelussa ei kuitenkaan missään vaiheessa kerrottu yksityiskohtia kenenkään seksielämästä, joten tämä vaatimus tuntui erikoiselta. Sekä Twitterin sisältövaroitusten vaatijat että Holvi tuntuvat haluavan samaa: kinkyt kaappiin ja mielellään kauas sen takanurkkaan.

Kinky voi olla ensisijainen yksilöä määrittävä identiteetti. Esimerkiksi kumppanissa ensisijaista on oikeanlainen kinkyys, ei sukupuoli. Kinkyä ei myöskään aina mielletä seksuaalisuudeksi, eikä se välttämättä liity seksiin. Arjessa kinkyksi identifioituva joutuu toistuvasti tekemään valinnan kertooko omista mieltymyksistään, ja jos kertoo, mitä siitä seuraa: vitsailua, kauhistelua, tai kenties porukasta ulos sulkemista. Kuten eräs twiittaaja kommentoi: “Kyse ei ole pamppujen esittelystä pikkulapsille. Kyse on mahdollisuudesta saada tunnustaa itselleen, että hei, mä saan olla olemassa tällaisena.” Myös kinkyt ansaitsevat tulla kohdatuiksi ja kuulluiksi tasavertaisina seksuaalisuutensa kanssa. On ok olla kinky!